Ketsupin paikka

Elämä on matka, ja lapsilta kannattaa ottaa oppia. Niin väitetään, mutta minäpä sanon, että elämästä oppii eniten, kun yhdistää matkan, lapset ja vielä heidän vanhempansa!

Sen opin, kun olimme siskoni perheen ja vanhempiemme kanssa Tukholmassa. Kaupungin keskustassa seurueemme kolmevuotias jäsen heräsi, ja oppitunti alkoi.

Ennakkoon laaditun suunnitelman mukaisesti poika kiikutettiin lelukauppaan. Kaveri on nimittäin iässä, jossa viihdykkeitä pitää olla tarjolla aina, kun silmät ovat auki. Siis todellakin joka hetki.

Lelukaupassa kolmevuotias halusi ostaa mummon antamilla rahoilla pienen veturin, joka sopikin hienosti kotona odottavaan junarataan. Tehtävä onnistuneesti suoritettu: piltti hyvällä tuulella toistaiseksi.

Samalla tuli päivän ensimmäinen opetus: Tee matkalle ennakkosuunnitelma! Se on tietysti ihan perusjuttu, joten sopii kysyä, miksi itse käyn koputtelemassa museoiden ovia juuri niinä päivinä, kun ne ovat kiinni? Miksi luen ravintolasuosituksen vasta matkan jälkeen? Miksen tiedä, mistä saa vetureita?

Kello läheni aikuisten aamiaisaikaa, mutta lapsiperheessä oli jo lounaan vuoro. Malttamattomana odotin tuota ohjelmanumeroa, sillä rakastan lapsiperheiden ruokailua. Jäin koukkuun jo nuorena kesätarjoilijana. Aika ei käynyt pitkäksi, kun lapset pomppivat nakit huulenpielissään tuoleilla, kiipeilivät ranskanperunat korvissaan selkänojilla tai ryömivät vispipuurot poskillaan pöytien alla.

Sitä syömisen vapautta, niitä luovia tapoja käyttää huonekaluja!

En ennen ravintolatöitä myöskään osannut kuvitella, miten paljon piltit saavat revittyä irti iloa yhdestä ainoasta paahtoleivän palasesta. Ihan ohuestakin siivusta riittää muruja ja palasia useiden neliöiden alueelle.

Opetus: Älä ryntää siivoamaan jälkiäsi, jos joku on paikalla sitä varten. Miksi siis noukin aina tähteeni lattialta, ja yhden tutun kahvilassa pesen jopa omat astiani? Entä miksen ole koskaan kokeillut ruokailua pöydän alla?

Sitten kohtasimme odottamattoman vastoinkäymisen: emme mahtuneet yhteenkään trendiravintolaan tai edes juuri avattuun tyylikkääseen wieniläiseen kahvihuoneeseen Biblioteksgatanille. Vapaita pöytiä oli, mutta ei vaunuparkkia eikä tarpeeksi leveitä vaunukaistoja, saati tiloja kantokasseille, vaippapusseille ja eväsbokseille.

Sain ihastella kahviloiden kutsuvia sisustuksia, runsaita leivostiskejä ja houkuttelevia kerrosvoileipätarjottimia ikkunoiden takaa, minkä jälkeen suuntasimme lähimmän ostoskeskuksen lounaspaikkaan.

Opetus: Anna ostoskeskuksille mahdollisuus! Niiden ravintolat tarjoavat avarat hallimaiset oltavat ja mukavan rikkaan ja kaikuvan äänimaailman. Jos valaistus on vähän kelmeä, tarvitseeko sitä tarkkailla?

Tilasimme aikuisille leivät ja kolmevuotiaalle lihapullat. Kun annokset oli kannettu pöytään itsepalveluna, pesuettamme kohtasi ongelma: mikä on oikea paikka ketsupille?

Kolmevuotias on luonteeltaan tarkka ja inhoaa epäjärjestystä sekä tuhruja.

Ketsupin on oltava lautasella pikku herran päättämässä paikassa. Äiti kertoi oppineensa kysymään sijainnin pojaltaan sen jälkeen, kun punainen neste meni kerran väärään kohtaan, mistä seuranneen kohtauksen yksityiskohtiin emme tällaisessa lapsimyönteisessä kirjoituksessa tietenkään mene.

Poika osoitti lautasen oikeaa reunaa. Ketsuppi laitettiin siihen. Mutta voi, lautasen reuna oli vino, ja punainen neste valui perunamuusin päälle. Kolmevuotias alkoi saman tien viritellä kauniille kasvoilleen ikävän näköistä vastarintaa. Alkoi huuto.

Vaikka vasta yhden lähipöydän syöjät olivat siirtyneet toiselle puolelle ravintolaa, pienen herran äiti otti käyttöön uuden strategian ja muistutti aiemmin tehdystä sopimuksesta. Jos kaveri kiukuttelee, juuri hankittu veturi palautetaan kauppaan.

Ja sillä sekunnilla tapahtui ihme – itku loppui.

Opetus: Lahjo ja kiristä! Ne ovat todella kannatettavaa toimintaa. Miksen ole tajunnut sitä aiemmin? Miksi olen vain joko kiristänyt tai lahjonut?

Nyt kun tämä paikoin polveilevankin yhden aamupäivän aikana Tukholmassa tapahtunut tarina on päättymässä, sinä rakas lukija saatat kysyä, mikä on sen syvällisin opetus meille aikuisille?

Se tulee tässä: Elämää voi yrittää hallita, mutta ketsuppi saattaa silti valua perunamuusin päälle.