Julkkikset

Heli Kajo: ”Jokainen osaa ja saa tehdä omia biisejä”

Teksti:
Anna.fi

Heli Kajo, 30, oli ohjaajana Espoon Työväenopiston Lauluntekijät lavalla -projektissa. Kurssilaiset esittävät kappaleensa konsertissa Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa tiistaina 15.4.
Olit yksi ohjaajista Espoon Työväenopiston kurssilla, jossa tavalliset ihmiset opettelivat tekemään lauluja. Voiko kuka tahansa oppia lauluntekijäksi?

Heli Kajo

– Aluksi kurssilaiset olivat sitä mieltä, etteivät pysty tähän. Lopulta kaikki saivat tehtyä laulun ja ovat nyt niistä fiiliksissä. Suomessa ajatellaan, että pitäisi olla musiikin koulutus, jotta voi tehdä musiikkia. Kaikilla on siihen oikeus!

Teit itsekin ensimmäiset laulusi vasta 25-vuotiaana. Mikä sai sinut aloittamaan?

– Olin sitä ennen kiltti kuorotyttö ja musiikkiopiston kasvatti, joka halusi tehdä kaiken oikein. Sitten menetin ääneni, kun karjuin kerran liikaa Havis Amandan lakituksessa. Hyvä niin, koska silloin tajusin, että nyt saan tehdä omia kappaleita ja laulaa niitä ihan niin kuin haluan.

Kaksi vuotta sitten etsit Iholla-sarjassa elämäsi rakkautta. Mitä sinulle nyt kuuluu?

– Elämässäni on paljon rakkautta. Yritän valmistua Sibelius-Akatemiasta musiikkikasvattajaksi ja tehdä uutta levyä. Biiseistäni on jostain syystä tullut pateettisia, ja odottelen vielä, että niiden seuraksi tulisi iloisempia. Täytin syksyllä 30 ja silloin iski kauhea kolmekympin kriisi. Se meni ohi, kun järjestin kunnon bileet homokaraokebaarissa. Minua varten oli tehty show, ja sain lahjaksi liikennemerkin, jossa lukee 30.

Työskentelet viikonloppuisin myyjänä äitisi optikko-liikkeessä. Millaiset pokat ovat nyt in?

– Nyt on muotia kaikki: isot ja pienet, neliömäiset retrot ja kissalasit. On kiehtovaa auttaa asiakkaita lasien valinnassa, koska niiden pitää sopia paitsi kasvojen muotoon myös persoonallisuuteen. Menen myyjäksi myös kesäksi.

Millainen on mielestäsi täydellinen biisi?

– Gösta Sundqvistin biisit ovat lähellä täydellisyyttä, koska niissä on mahtavia tarinoita ja kivoja melodiakoukeroita.

Teksti: Matilda Katajamäki
Kuvat: Heli Hirvelä

X