Julkkikset

Vappu Pimiä: En voisi kuvitellakaan laihdutuskuuria

Teksti:
Anna.fi

Auto tien laitaan, vauva sitteriin ja sieneen. Vappu Pimiä, 35, ei aikaillut viime syksynä, kun bongasi mökkitiellä loistavan sienipaikan. Viola katseli tyytyväisenä ruohonjuuritasolta, kun äiti keräsi seuraavan aterian raaka-aineet talteen.

Vappu Pimiä

– Syötin Violalle samalla mustikoita suoraan mättäästä. Haluan, että lapseni oppii pienestä pitäen, mistä ruoka tulee, Vappu sanoo.

Puhdas lähiruoka on tullut juontajalle itselleen yhä tärkeämmäksi. Kun perhe puolitoista vuotta sitten hankki mökin Salosta, lähiruokaa on ollut myös helpommin saatavilla. Vappu ostaa raaka-aineet mieluiten mökin lähellä sijaitsevilta tiloilta.

– Tilaan kerralla puolikkaan karitsan. Ja kun haen kananmunia, kanat kävelevät pihalla vastaan. Haluan nähdä, että eläimet voivat hyvin.

Ruoka on intohimo

Fanaattiseksi ruokaihmiseksi Vappu tunnustautuu iloisesti. Ruoka on ollut hänen suuri intohimonsa lapsesta lähtien. Vastikään hän selasi äidiltään 8-vuotiaana saamaansa keittokirjaa, jonka omistuskirjoitus ”Vapulle, kokkaustaitojen kartuttamiseksi” on todella toteutunut vuosien aikana.

– Harrastan ruokaa kaikissa muodoissa: syömällä, laittamalla ja lukemalla. Kun muut lukevat romaaneja, minä luen ravintoloiden ruokalistoja ja ruokalehtiä. Haaveilen siitäkin, että joskus voisin tehdä töitä ruoan parissa, mutta se haave saa rauhassa kypsyä.

Huonoa ruokaa Vappu ei suostu syömään. Siksi perheessä ei käytetä lainkaan eineksiä, vaan Vappu tekee ruoat alusta asti itse.

– Valmisruoista syön korkeintaan maksalaatikkoa ja pinaattilettuja, mutta niitäkin viimeksi kaksi vuotta sitten.

Yhä useammin hän käyttää ruokiin itse kasvattamiaan vihanneksia ja yrttejä.

– Friikkiyteni kasvoi mökin myötä. Viime kesänä sain kasvimaalta yrttejä ja parsaa. Ensi kesänä aion laittaa omat perunat, tomaatit ja kesäkurpitsat. Säilön itse sienet ja käyn marjassa, Vappu kertoo.

Täydellisyyteen hän ei lähiruoan suhteen silti pyri.

– Syön turskaa ja joskus myös tonnikalaa. Käytän fondikuutioita, tosin keitän lihaliemiä itsekin. Arkisin käyn lähikaupassa, mutta kesäisin mieluiten Salon torilla. Ihan kaiken ruoan tarkkaa tuotantopaikkaa ei pysty jäljittämään, vaikka haluaisi. Mutta olen onnellinen siitä mahdollisuudesta, että pystyn hankkimaan monet päivittäiset raaka-aineet läheltä.

Mökkireissulla Vappu tekee seuraavan viikon ostoksia myös marketista. Salossa ruoka on halvempaa kuin Helsingissä.

– Olen valmis sijoittamaan hyvään ruokaan, mutta toisaalta olen tarkka rahasta. Tiedän, mitä maitolitra maksaa, mutta ostan silti joka kerta sen luomumaidon. Tarjousten perässä en juokse.

Parempaa arkiruokaa

Perheen kokki on itseoikeutetusti Vappu, ja hän nauttii roolistaan. Lauantait hän pyhittää kokonaan ruoanlaitolle: viikonloppuaterioiden suunnittelu alkaa jo arkena. Viime viikonloppuna Vappu kokkasi appivanhemmilleen kokonaisuuden, jonka voisi helposti kuvitella huippuravintolan listalle: hapolla kypsytettyä lohta chili-yrttidressingillä, karitsapataa ranskalaisittain punaviinissä ja tiramisu-suklaamoussea.

Myös viikolla Vappu laittaa usein vähän ”parempaa arkiruokaa”,  keittoja ja pastaa. Grillissä valmistuu ohutpohjaista pitsaa tai hampurilaisia, joiden sämpylät Vappu leipoo itse. Arkiherkku ovat banaaniletut, joista saa hyvin proteiinia.

Ruoat Vappu valitsee sen mukaan, mitä oikeasti tekee mieli.

– Uskon siihen, että kun ihmisen tekee mieli jauhelihakeittoa, hänen pitää syödä sitä. Ruokani menevät kausittain. Viime aikoina intohimona ovat olleet Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maut. Seuraavaksi tulee varmaan taas Italia-, sitten Thaimaa-kausi.

Jälkiruoka kuuluu aina viikonlopun aterialle. Vappu myös leipoo mielellään sekä suolaista että makeaa. Isomummi opetti hänelle pullan teon. Ranskalainen suklaakakku puolestaan on se lahja, jonka isä toivoo Vapulta aina syntymäpäiväksi tai isänpäiväksi.

– Leipominen on maailman parasta terapiaa. Kun karjalanpiirakoita rypyttää sen sata kappaletta, kyllä siinä stressi unohtuu!

Terveellisesti Vappu on aina syönyt, mutta viime syksystä lähtien hän on viilannut ruokavaliotaan vielä asteen paremmaksi. Silloin hän alkoi personal trainerinsa pyynnöstä pitää ruokapäiväkirjaa. Tavoitteena oli tihentää syömisvälejä ja saada lisää proteiineja.

– Olin aina ajatellut, että ruokapäiväkirjahömpötyksiin en lähde. Mutta pienillä muutoksilla olen saanut ruokailuani kuntoon. Ennen kunnon aterioiden välillä saattoi mennä 8–9 tuntia. Olen huomannut, että säännöllinen syöminen kannattaa.

Laukussa on nyt aina mukana kuivattuja luumuja tai luomumanteleita. Jos niitä nappaa kourallisen, verensokeri ei pääse liian alas.

– Kun mies tulee kotiin, hän saattaa ensimmäiseksi sanoa, että syötkö, please, jotain. Tosi nälkäisenä en ole kivaa seuraa, Vappu sanoo.

Aineenvaihdunta ei ole samanlainen kuin nuorempana

Ruokatottumukset ovat muuttuneet muutoinkin. Arkisin Vappu vähentää valkoisten jauhojen määrää, ja samalla on vähentynyt niiden tuoma turvotus. Herkut kuuluvat vain viikonloppuihin, mutta niihin ne nimenomaan kuuluvat.

– Ruoka on yksi suurimmista nautinnoista elämässä. Rakastan itse tehtyjä leivonnaisia, pullaa, mansikka-banaanitäytekakkua ja suklaata. Herkuissa saa todella olla sokeria ja kermaa.
35-vuotiaan keho ei silti päästä unohtamaan, että enää ei olla parikymppisiä, jolloin pystyi syömään lihomatta mitä vain.

– Syön paljon, enkä voisi kuvitella ryhtyväni laihdutuskuurille. Saatan kyllä vetäistä Fazerina-levyn, mutta ymmärrän, että aineenvaihduntani ei ole samanlainen kuin nuorempana. Siksi olen tarkka siitä, että syön vain hyvää ruokaa.

Teksti: Riina-Maria Metso
Kuvat: Sampo Korhonen

X