Hans Välimäki: ”Seksi ei ole tärkeintä”

Hans Välimäki uskoo, että aika harvassa normaalissa suhteessa seksi on pääosassa. – Itselleni koti on paikka, jossa saan ladata akkuja ja levätä, hän sanoo.

Mitä isäsi opetti sinulle naisista?

Isäni oli duunari ja perustavaa laatua oleva hemmo. Nyt hän on jo kuollut. Kun tulin murrosikään, isä korosti, että työnteko määrittelee loppupeleissä ihmisen perusolemuksen ja elämisen. Hän sanoi, että puoliso tai tyttöystävä pitää laittaa vaihtoon, jos tämä rupeaa estelemään työntekoa. Hetkellisesti vaimon pistäminen etusijalle saattaa vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta, mutta myöhemmin alkaa kaduttaa.

Oletko noudattanut tätä neuvoa?

No joo. Mä olen kyllä loppujen lopuksi seurustellut aika vähän. Olen nähnyt aika nopeasti, pysyykö nainen kyydissä tai pysynkö minä naisen kyydissä. Ja jos mukana ei ole ollut suurta tunteiden paloa, on jatkettu eri matkaa.

Kuka oli ensirakkautesi?

Eka ihastukseni oli nimeltään Lotta, Lotalle terveisiä. Ihastuin häneen Härmälän ala-asteen toisella luokalla vuonna 1978. Ensirakkauteni oli nimeltään Mila, hänelle erittäin paljon terveisiä. Mila tuli luokalleni Pyynikin yläasteelle kasin keväällä. Mila oli tumma, kaunis tyttö. Täysin poikkeuksellinen. Jonkin suudelman vaihdoimme, emme muuta. Olin siihen aikaan kovin kiireinen urheilun kanssa, minulla ei ollut aikaa seurustella.

Milloin aloit seurustella?

Vuonna 1989 vietin iltaa tamperelaisessa baarissa ja kivannäköinen tyttö tuli juttelemaan. Olen itse ollut aina huono tekemään aloitteita, ravintoloissa keskityn kavereiden kanssa jutteluun. Tytön nimi oli Sari. Ajauduimme intohimoiseen suhteeseen, olin silloin 19. Suhteessa oli välillä puolentoista vuoden tauko, kun asuin Saksassa. Jossain vaiheessa muutimme yhteenkin. Erosimme vuonna 1997. Terveisiä vaan Sarille.

Kuka nainen on vaikuttanut sinuun eniten ja miksi?

Äitini arvomaailman ansiosta en tajua nationalismia ja rajojen kiinnisulkemista. Enkä sitä, että samat tyypit vastustavat sekä kehitysapua että pakolaisten vastaanottamista. Mulle oli normaalia leikkiä äidin ystävän tummaihoisen lapsen kanssa, pihalla kyllä sain kuulla siitä. Opin arvostamaan jo skidinä monikulttuurisuutta senkin vuoksi, että perheemme matkusteli paljon.
Aikuisiällä äiti halusi muutosta elämäänsä ja kouluttautui terveydenhoitoalalle. Nyt hän työskentelee vanhainkodissa Tampereella. Siellä tuntuu olevan liian vähän henkilökuntaa, ja ruokakin on todella huonoa. Äiti on sanonut, että jos hänet aiotaan vanhana kärrätä ala-arvoiseen hoitoon, hänet saa ampua siihen paikkaan.

Millainen nainen äitisi on?

Kiltti ja sivistynyt, mutta kasvattajana hän osasi olla ankarakin. Olin niin villi, että sain joskus piiskaakin. Siihen aikaan se oli normaali lastenkasvatustapa.
Olin jo junnuna sellainen persoona, että äiti oli huolissaan. Mulla oli paha murrosikä ja asenneongelmia aikataulujen ja auktoriteettien kanssa. Olin keskivertoa parempi oppilas, mutta sillä hetkellä koulunkäynti ei kiinnostanut. Mulla olisi ollut eväitä pidemmälle, asia on myöhemmin harmittanutkin.

Miten suhtauduit lapsena tyttöihin?

Tulin tyttöjen kanssa hyvin juttuun, ala-asteelta asti noin puolet kavereistani oli aina tyttöjä. Yläasteelle siirtyessäni mua yritettiin kiusatakin asiasta.

Onko sinulla yhä naisia ystävinä?

On, tuorein heistä on Top Chef -ohjelman tuottaja Marjukka Lihavainen. Tällä hetkellä lähin ystäväpiirini kyllä muodostuu miehistä. Pari kertaa vuodessa järjestän kotona kinkerit kavereille. Uudenvuodenjuhlat ovat perinne. Viimeksi aloitimme brunssilla kello 13 ja juhlat päättyivät kello 03.00. Ilmoitin, että mä en enää jaksa, kaapissa on ruokaa, tehkää mitä tykkäätte. Silloin viimeisetkin vieraat ymmärsivät lähteä pois.

Opettiko äitisi sinut kokkaamaan?

Ruoka oli ihan oma intohimoni, olen siinä asiassa sukuni musta lammas. Äitini ei ole hääppöinen ruoanlaittaja, mummoni oli todella surkea. Isäni oli heitä hieman parempi. Vanhempani kuitenkin arvostivat hyvää ruokaa, söimme usein ravintolassa. Hallista haettiin hyvää tavaraa.

Milloin tunnet itsesi naisen silmissä tosimieheksi?

Mun tosimiehenä oloni on vähän niin ja näin. Mulla ei ole italialaisen rakastajan vartaloa, olen hintelä ja luiseva. Tekniikassakin vaimoni on mua fiksumpi. Mun hermo ei riitä siihen, että rupeaisin lukemaan jonkin teknisen vempaimen käyttöohjetta. Eikä vasarakaan pysy mun kädessä. Ehkä metsästystä voi pitää miehekkäänä, vaikken ole vielä koskaan saanut mitään kiinni.

Mihin kiinnität naisessa ensimmäisenä huomiota?

Arvostan naisen lujaa kädenpuristusta ja siistejä kynsiä, hiuksia ja kenkiä. Olen itse jonkinasteinen kenkäfriikki. Kiinnitän huomiota myös ulosantiin. Kahden ensimmäisen lauseen perusteella kuulee jo, liikkuuko naisen päässä muutakin kuin silmät. Tunnen paljon fiksuja ja älykkäitä naisia. On suuri nautinto seurata, kun miehet jäävät heille alakynteen.

Millainen naisen käytös saa sinut hämmentymään?

Jotkut miehet pitävät siitä, että naiset tyrkyttävät itseään jollain tasolla. Mua sellainen ei imartele. Keimaileva käytös jossain asiallisessa ympäristössä ja tilanteessa on musta ainoastaan kuumottavan noloa. Enkä ole yhtään hali-ihminen. Neljävuotias poikani on samanlainen. Hän juoksee haleja karkuun.

Rasvaisia juttuja en jaksa kuunnella naisilta tai miehiltä, olen kuullut niitä tarpeeksi. Mun keittiössäni alapään jutut on kokonaan kielletty, vaikka ei niitä kyllä kukaan työntekijöistäni harrastaisikaan.

Mitä yhteistä on ollut rakastamissasi naisissa?

He ovat olleet aika itsenäisiä naisia. Mun kanssa pitää ollakin, koska olen niin paljon töissä. Tykkään naisista, joilla on mielipiteitä. Muutenhan kotona olisi tylsää. Ja kyllähän sitä palautetta on tullutkin aina tasaiseen tahtiin, tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Olen myös aina tykännyt pitkistä naisista. Vaimo on korkkareilla mua pidempi, itse olen 180 senttiä sulka päässä. Isäni oli tosi lyhyt, 167 senttiä.

Milloin nainen on parhaimmillaan?

Aamulla suihkun jälkeen ja miksei ennen suihkuakin. Silloin kun hän on oma, luonnollinen itsensä.

Miten hurmaat naisesi?

Olemalla oma itseni. Hurmaaminen tuppaa jäämään pidemmässä parisuhteessa lapsipuolen asiaan. Vien joskus koruja, syömään ja reissuihin. Pystyn lomailemaan viikon silloin tällöin. Yleensä lähdemme silloin pois Suomesta. Suomessa mulle tulee aina kiusaus tehdä töitä.

Mikä on vaikeinta naisen kanssa elämisessä?

Naisia ei pysty oikein lukemaan. On päiviä, jolloin mikään ei miellytä heitä. Naisten logiikka on miehiä kehittyneempää. He osaavat miettiä juttuja monta askelta eteenpäin. Että kun pyydän nyt tätä, siitä seuraa sitä ja sitä. Jossain vaiheessa mies huomaa, että hänet on jallitettu tekemään juuri kuten nainen tahtoi. Vaikkei ollut aikomustakaan tehdä niin.

Mitä miesten pitäisi oppia naisilta?

Empatiaa. Arvot kovenevat, ja suomalainen yhteiskunta on kovin työkeskeinen, itsekin olen langennut työnarkomaanina siihen ansaan.

Mitä naisten pitäisi oppia miehiltä?

Toisen alistaminen johonkin läsnäolovelvollisuuteen on käsittämätöntä. Yllättävän usein kuulen miehen suusta, että hänen pitää pyytää joltain ihmeen hallitukselta lupa lähteä kaljalle. Toisaalta on myös käsittämätöntä, että miehet suostuvat sellaiseen. Mutta omatkin suhteet ovat muuttuneet, kun skidejä on tullut mukaan.

Itse en voisi kuitenkaan elää sellaisessa ahdistavassa ilmapiirissä, että jatkuvasti saisin selitellä, miksi menen nyt kavereiden kanssa kaljalle ja sää et tule mukaan, kulta. Käyn kaljalla aika harvoin, mutta mulla on sanonta, että perjantaisin miesten kanssa on aina kivempaa.

Mitä neuvoja antaisit omille pojillesi?

Avoimilla ja muita huomioivilla tyypeillä on helpompi elämä kuin niillä, jotka yrittävät runnoa massan läpi otsa kurtussa.

Mitä piirrettä et siedä naisessa?

Päällekäyvää nalkutusta. Mutta kyllä miehetkin osaavat nalkuttaa.

Mikä on pahin virheesi naissuhteissasi?

Olen paljon poissa, ja se vaatii paljon toiselta osapuolelta. Ja kotonakin saatan väsyneenä olla poissaoleva. Mietin vain nukkumaan pääsyä ja seuraavaa päivää. Perisyntini ovat myös vaatekasat. En viikkaa vaatteita kaappiin, vaan jätän niitä tuolin selkänojalle odottamaan seuraavan päivän käyttöä. Se herättää usein närkästystä. Teen ruoan, kun olen kotona. Käyn kaupassa ja vien roskat. Muut kotityöt jäävät valitettavasti vaimon harteille.

Milloin menetät itsehillintäsi naisen kanssa?

Mulla on aika lyhyt pinna, vaikka siihen on tullut elastisuutta vuosien varrella. Meillä ei riidellä kauheasti. En jaksa sitä, mutta tietysti joskus täytyy puhdistaa ilmaa.

Voisitko antaa anteeksi uskottomuuden?

Tietyissä tapauksissa kyllä. Ei se, eikä seksi ylipäätään, ole mun mielestäni maailman tärkein asia.

Mikä on?

Se, miksi ei ole tarvetta lähteä vieraisiin. Mulle tärkeintä on normaali yhdessäolo. Itselleni koti on paikka, jossa saan ladata akkuja ja levätä. Olen töissä 12–14 tuntia vuorokaudessa. Jos pääsen vähän aikaisemmin himaan, olen kotona kahdeksan aikaan illalla. Skidit menevät nukkumaan, ja saatan tehdä vielä senkin jälkeen vähän duunia. Uskon, että aika harvassa normaalissa parisuhteessa seksi on pääosassa. Kaikki lapseni Vilmaa lukuun ottamatta ovat syntyneet syyskuussa. Se tarkoittaa sitä, että mulla on ollut vapaata siinä joulun tienoilla.

Hans Välimäki (s. 1970) on ravintoloitsija ja keittiömestari, joka omistaa kahdella Michelin-tähdellä palkitun Chez Dominique -ravintolan. Naimissa Maria von Graevenitz-Välimäen kanssa. Lapset: Morris, 4, ja Fanny, 7kk sekä Vilma, 11, ja Aku, 9, Hansin aiemmasta avioliitosta.

Teksti: Miia Saari
Kuvat: Ari Heinonen

Anna 19/2011